Blogi

Pienellä paikkakunnalla ilmaisten ostoskassien mielletään kuuluvan asiaan ja näin asia on meilläkin. Tosin nykyään yhä useammin tulee kassalla kysäistyä: ”Menevätkö ostokset näin vai laitetaanko kassiin?” Ensisijainen pakkausmateriaali meillä on paperikassi ja hätävarana on myös muovipussia. Kaatosateella pyöräilevä asiakas mieluusti kuskaa tuotteet muovissa ja kuivana kotiin. Yhä useammin ja useammin asiakkaalla on mukana oma kestokassi tai tuotteet kulkevat kainalossa sen kummemmin käärimättä. Likimain puolella, veikkaisin. Aivan mahtavaa!!! Mikromuovit ja ylipäänsä maailman muoviongelma on ollut tosi näkyvästi esillä eri medioissa ja miettiessäni kassakohtaamisia tässä viimeisen parin kuukauden aikana huomaan, että viesti on myös itseasiassa mennyt todella monelle perille!

On hyvinkin kaksijakoista toimia vaatealan yrittäjänä ja toisaalta haluta toimia mahdollisimman ekologisesti. Jotta toiminta kannattaa, on myytävä tavaraa. Tavaran mukana ja tuotannossa tulee paljon jätettä, myös muovia. Onneksi kiinteistössä on erinomaiset kierrätysmahdollisuudet eri jätetyypeille ja sitä hyödynnämmekin ahkerasti. Ihan siitä lähtien, että sopivan kokoiset pakkauspussit sopivat myös roskispusseiksi.

Itsenäisenä yrittäjänä voin myös valita, minkälaista myytävä tavara liikkeessä on. Siksi mahdollisuuksien mukaan suosin vaatepuolella luonnonkuituja. kotimaista lähituotantoa ja ylipäänsä tuotteita, joiden valmistajat ottavat ympäristön huomioon. Tähän tulemme jatkossa kiinnittämään entistäkin enemmän huomiota! Myymälän kalustus ja somistusmateriaali hankitaan käytettynä aina kun mahdollista. Kassatiskimme etulevynä on kotitalomme vanha väliovi – se sopii myymälämme ilmeeseen; kodikasta ja vähän hassuakin!

Eräs mielestäni tärkeä asia on myös se, että esimerkiksi asiakkaan ostama vaate on mieluisa ja tulee hänelle ahkeraan käyttöön. Kaapintäytteeksi hankittu tuote on harmittava joka kannalta ajateltuna. Siksi meille on tärkeää, että asiakas tuntee olonsa kotoisaksi hankkimassaan asussa. Kun hankittu vaate tai tuote on käytössä, sen tuotanto ja olemassaolo on kuitenkin perustellumpaa kuin kertakäyttöisen ns. turhakkeen. Meillä tuotetta voi sovitella rauhassa, jopa kotonakin, joten siinäkin mielessä kivijalkaliikkeessä voi rauhassa varmistua tuotteen mieluisuudesta ja koosta.

Onneksi markkinoilla on nykyään paljon mielenkiintoisia tuotteita, joiden elinkaari on mietitty luonnonvarojen osalta tarkkaan. Tutustuessani näihin tuotteisiin on myös ollut ilo kohdata todella paljon samanhenkisiä yhteistyökumppaneita, oppia valtavasti uutta ja luoda uusia ystävyyssuhteita. Samoin myös asiakkaiden suuntaan! Tuleehan se kestokassi unohdettua itsekin välillä matkasta eikä kukaan ole mitenkään täydellinen. Mutta pienin askelin…! On tosi hienoa kuitenkin huomata näin selkeä muutos kuluttajissa. Se innostaa myös itseä jatkamaan pieniä tekoja parempaa tulevaisuutta varten. Oletko sinä mukana??

Mikä ajaa yrittämään piskuisessa kaupungissa netin ja kiinasovellusten luvattuna aikana? Jaa-a. Yrittäjän vapausko se on vai mikä? Täysi järjenköyhyys ja sekopäisyys? Tätä pohdin parhaillaan kun syystavaran saapuessa laskupino kasvaa kasvamistaan ja samaan aikaan kaupunki hiljenee talvikautta kohden. Ikäni asiakaspalvelua tehneenä joudun myöntämään että pokka on kovilla, kun etelänmatkalle suuntaava asiakas puntaroi muutaman euron alepaidan hankintaa.

Kuluneet 2,5 vuotta yrittäjänä ovat olleet todellinen korkeakoulu monessakin mielessä. Olen ylpeä siitä, että jäätävästä talouspaineesta huolimatta olen vieläkin hengissä ja jotakuinkin toimintakykyinen. Yhden burnoutin jo aiemmassa työelämässä kokeneena sitä osaa arvostaa. Tapanani ei ole koskaan ollut mennä siitä, mistä aita on matalin. Niin vain täysiverinen humanisti väänsi itsensä työn ohella insinööriksi – onnistuu se lyhyelläkin matematiikalla, kun näin päättää. Ehkä omaan yritysideaan liittyy samanlaista uhmaa: aion tehdä sen ja pärjätä kivijalkaliikkeellä mahdottomuuksien maailmassa!!

Mistä sitten haaveilen? Siitä, että pystyisin työllistämään itseni, sisareni ja ehkä muitakin ihmisiä. Siitä, että saisi myös itse työstään palkan ja silloin tällöin muutaman lomapäivän. Siitä, että matkailijat olisivat ihmeissään astuessaan kauppaani: siis miten täällä voikin olla näin ihana kauppa? Siitä, että paikalliset ylpeinä toisivat vieraitaan ostoksille, ”täältä näitä kivoja juttuja saa, joita olette saaneet lahjaksi”. Siitä että pystyisin myymään tuotteita, joihin itse uskon ja joita ei tule vastaan ostoskeskuksien tavarapaljoudessa. Siitä että asiakkaat ovat innoissaan näkemästään. Siitä että jatkossakin voin palvella eri-ikäisiä ja kokoisia naisia ja nähdä iloisen hymyn sovituskopissa. Siitä että voisin rohkaista ihmisiä enemmän olemaan oma itsensä. .Siitä että voin olla ihminen ihmiselle ja jakaa kuulumiset kaupankäynnin ohella. Siitä että paikalliset käyttäisivät vaikka 10 euroa enemmän paikallisissa liikkeissä. Siitä että lauantaina ihmiset voivat kotikaupungissa käydä kiertelemässä kaupoissa. Siitä että jatkossakin saan lähteä hyvillä ja innostunein mielin työmaalle omaan yritykseen.

Fakta vain on se, että ilman euroja ja niitä tuovia asiakkaita liikkeitä on mahdoton pyörittää. Valikoiman kartuttaminen ja ylläpitäminen vaatii niin ikään niitä samoja killinkejä. Olen varma, että jokainen kauppias mielellään pitäisi asiakkaita varten myös niitä punavivahteisia, pienikaula-aukkoisia, taskullisia sopivan mittaisia ja halpoja puseroita varastossa kaikenkokoisina ja ihan mitä vain. Ei ihme, että suuret ketjut jyräävät ja maailma keskittyy. Mielenkiintoista nähdä, miten pitkälle keskittyminen etenee ja tehdäänkö jatkossa ostokset tosiaankin vain suurkaupunkien ostoskeskuksissa vai täysin virtuaalisesti. Eräs yrittäjäkollega kirjoitti hetki sitten facebookissa, miten hänen liikkeensä vilkkain päivä oli loppuunmyynnin aloituspäivä. Surullinen on tämä maailma – tuon kehityksen kun voisi pysäyttää. Siihen voi ihan jokainen ihminen vaikuttaa. Edes sillä kymmenellä eurolla silloin tällöin tai mikä budjetti onkaan.