Vuoristorataa ja tajunnanvirtaa

Tästä oli alun perin tulossa instapäivitys, mutta ajatuksia tulikin vähän pidemmän kirjoituksen verran.

Päätin aamulla, että tästä tulee hyvä päivä. Eilen, räntäsateisena tiistaipäivänä, kirjoittelin työlistaa muistilistaan ja se oli lohduttoman pitkä. Ja ihan saa peiliin katsoa, miksi asiat ovat tekemättä. Sivulla oli kaksi osiota: To Do ja Pulmat, tarkoittaen pitkän aikavälin isompia ratkottavia asioita. Tuohon päälle pari työpäivän mukanaan tuomaa ekstrahaastetta ja keitos oli valmis. Lamaannus. Riittämättömyys. Ahdistus. Tyhjin katsein eteenpäin tuijottavat silmät. Tästä ei tule yhtään mitään. Mistä aloitan? Mitä ihmettä taas luulen tekeväni?

Tänään aamulla hoidin pois asian, jota olen lykännyt pitkään. Viivasin tehtävälistalta yli eilen lamaannuksen keskellä värkätyt asiat. Muutama asia vähemmän kuitenkin. Pulmat ovat edelleen olemassa, mutta se on elämää. Juttelin aamulla pikaisesti yrittäjäkollegan kanssa ja mainitsin eilisen päivän fiiliksistä. ”Se on hyvä käydä välillä pohjakosketuksissa mutta sitten taas jatkaa eteenpäin.” Näinhän se on. Joskus aiemmin olisin jäänyt murehtimaan, märehtimään ja suremaan kaikkia mahdollisia ja lopulta mahdottomiakin asioita. Olen kuitenkin tietoisesti muuttanut omaa elämänkatsomusta ja asennetta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Välillä asiat menevät päin honkia ja välillä aika pahastikin. Pyrin silti keskittymään enemmän niihin asioihin, jotka ovat hyvin nyt ja tässä. Se on osoittautunut valtavaksi voimavaraksi yrittäjäarjen keskellä.

Samoin ihmiset. Puoliso, perhe, lähiystävät ja joukko mahtityyppejä, joiden kanssa saan tehdä töitä. Kotoiset karvakaverit eli lemmikkien erinäiset tempaukset (jälkeenpäin naurattaa, välttämättä itse tapahtumahetkellä ei) ja rauhoittava seura. Vaikkei kaikkea painetta voi kaataa toisten niskaan, auttaa usein vaikkapa höpöttely jostain ihan muusta. Asiakkaat. Äsken sain paketoida kaksi jouluyllätystä teineille. Ihana keskustelutuokio nuorten isoäidin kanssa. Ajatuksella valitut lahjat tuli tytöille pakettiin. Vaikka nykyaika pakottaa kauppiaan nettiin ja klikkailemaan koneen ääressä, onneksi on myös näitä mukavia livekohtaamisia ihmisten kanssa. Ne kantavat eteenpäin.

Onneksi maailmaa ei myöskään tarvitse saada valmiiksi yhdessä päivässä. Se on ollut yksinkertaisuudessaan aika huikea oivallus. Kiltin tytön syndrooma on kyllä meille suomalaisille aikamoinen riippakivikin. Pitää harrastaa sitä ja tätä ja olla tehokkain työntekijä ja menestyä työelämässä ja hankkia kylpypalju, olla tyylikäs sisustus ja hieno työtitteli. Sittenkö sitä ihminen on takuulla onnellinen? Mitä jos hoitamattomien työasioiden sijaan tänään kehuisitkin itseäsi, että tämän ja tämän asian sain tehtyä, loistavaa! Tai jos ei nyt jostain syystä ollutkaan tuotteliain päivä, tyytyisit siihen itseruoskinnan sijaan. Tulee taas flow-päiviä, jolloin työ- tai koti- tai mitkä rästihommat ovatkaan kysymyksessä, luistavat ja palaset loksahtelevat paikoilleen. Ihan kaikkeen tämä ei tokikaan sovellu ja usein deadline on myös yllättävä motivaattori! Mutta noin ajatuksen tasolla pieni itsekiltteyden lisääminen ei tehne kenellekään pahaa.

Valoisia ja positiivisia ajatuksia syyspimeän keskelle. Kyllä tästäkin talvesta taas selvitään!