NORMIPÄIVÄ – TAI KUN AAMULLA TAAS KERRAN TAPAHTUU …

Pitkästä aikaa herätessä on virkeä ja levännyt olo. Mukavan puhelun saattelemana en malta jäädä aamupalastelemaan vaan työvaatteet päälle ja menoksi. Poikkeuksellisesti kurvaankin vanhempien luo viemään karvatassua hoitoon päiväksi. Ajokoiruudelta poistettiin eilen isot rasvapatit ja vaatii silmälläpitoa haavoinensa. Eihän sitä aina niin kiire voi olla, tuumaan, ja jään hetkeksi kahvikupposelle. Jaahas, juu koira on mukana mutta puhelin sitten jäi kotiin.

Siispä huristelin takaisin kotiin. Kaikelle on näköjään syynsä, totean. Nimittäin pihaportti venutettu köysistään auki ja vahtikoirista ei tietoakaan. Voi epelit, minkä taas teitte… Kipin kapin hakemaan puhelin sisältä – ei soittoja. Vähemmän aurikoinen rimpautus isännälle että sille portille tarttis tehdä jotain.. Suuntaan autolla tukka tötteröllä lähimpään naapuriin – sielläpä se Urho jo odottelikin. Toista ei kuulemma ollut näkynyt. No, karkulaisen sullominen vastahakoisesti kauppakassi -sitikan takakoppaan (voin kertoa ettei sinne olisi sopinut lisäksi hyttystäkään…) ja kotiin.

Sitten ajokierros jatkuu ympäri lähiteitä. Ja niitähän riittää…. Lennossa töihin systerille viestiä että koirajahdissa, en tiedä koska tulen.. Metsätiellä pikainen juttutuokio sienestäjien kanssa ” jos näkyy vasikankokoista valkoista koiraa, on tosi kiltti, ei tee mitään, tottunut toisiin koiriin, sen saa ottaa kiinni…” Varmaan jäivät huolissaan pohtimaan, mistä puskasta sellainen jätti kohta loikkaa… Taas takaisin kotiin tarkistamaan karkulaistilanne. Sielläpä Alma jo käyskenteli rypeneen näköisenä – äärettömän kivaa oli kai ollut. Bingossa tuli juuri tarhakomennus loppupäiväksi näille nallekarhuille.

Ihan välillä sitä ihmettelee, että mitä hienoa mm. noissa laumanvartijoissa olikaan… Kuraa. Karvaa. Onneksi ei ihan hirveästi kuolaa. Kerrassaan loppumaton reviirinlaajennushinku. Isoja lauhkeita nallekarhuja ja luotettavia pihavahteja, jotka eivät turhasta hötkyile. Päivääkään en vaihtaisi…tästä aamusta en ole aivan varma! Kolmas kerta onnistuu ja pääsen työmaalle. Suurimmat valkoiset karvatupsut pois hameesta ja menoksi. Aivot työasentoon ja miettimään vaateliikkeen asioita loppupäiväksi! Jos ei itse osaa jättää aina työasioita sivuun, niin nämä kotijoukot kyllä järjestävät monipuolista nollaavaa toimintaa parhaansa mukaan 😊

Bookmark the permalink.

Kommentit suljettu.